Veikka, sä tiedät,et oon sun tukena aina, yötä päivää. vaikka asut vähä kauempan, ni oon aina valmis tulee sinne. Sä oot yks tärkeimmist frendeist mun elämäs, ja sellasen tuut pysymää. Mut miks et kertonu mulle ? Tähä asti oon aina ollu sulle se tyttö,joka kuuntelee, tukee ja rakastaa. välittää,vaikka muut hylkäis. oon ollu se tyttö, jolle oot voinu olla täysin oma ittes. oon ollu se ainut tyttö,jonka edessä oot voinu itkeä. veikka, miks en ollu sitä nyt ? miks salasit tän multa? veikka, MIKS?

Luulitko sä,et en kestä kuulla sitä,ettet oo okei ? luulitko sä,että en rakasta sua enää, jos myönnät olevas ns heikko ? kerro mulle poika, että mitä sä luulit. s; olisin ollu onnelline, jos olisit tullu vaa suaraa sanoo,et oot vähä heikos jamas, ja joudut sairaalaa ym. olisit poika sanonu sen suaraan /; nyt, veikka, MÄ LUPAAN seist sun vierel sekä hyvin,et huanoin aikoin. veikka, mä lupaan. lupaan rakastaa,ja tukee sua, ikuisesti. veikka,miks sä et luottanu mun rakkautee sua kohtaa ? veikka, MIKS?

Kirjotin tän nyt niin, että ihankun veikka tän lukis. vaikkei se lue. mut se oli jotenki helpottavaa. Täs on kysymyksii, ilman minkäälaisii vastauksii ni iha liikaa. Veikka on, ja pysyy , mun sydämes ykköspoikana, ikuisesti. Toivon,etnyt pystyn täst lähtie olee veikalle taas se tyttö,jonka edes se voi itkee, johon se voi luottaa. rakastan veikkaa enemmän ku kukaa ketää. toivottavasti se tietää sen ;<

Tahtosin vaa yhen päivän, millo saisin unohtaa kaike vanha , kaike mitä o menneisyydes ollu. s; saisin hetken olla niin et en muistas mitää viimevuodest, en sitä edellisest. saisin vaa unohettuu kaike, ja nautittuu täst hetkest, ja siit mielentilast mikä vallitsis sillon. Pystysin ja uskaltaisin heittäytyy siihe onnee, johon en oo pystyny monee kuukautee.  Lähinnä ehkä toivoisin, et saisin unohdettuu eemelin. s; ehkä nolon kuulosta, mut en voi sille mitään, et en osaa päästää irti. Mulle on annettu yli vuos aikaa päästää irti menneest, alottaa alust. mut ei se vaa ole nii helppoa s;

 uutee,ja vieraaseee asiaa tarttumine o helppoo, iha liia helppooo, mut miks vanhast, tutust ja turvallisest on niin vaikee päästää irti ? s; on niin vaikee oppii elää ilman asiaa,mihin on tottunu s; tahtosin niin unohtaa menneet, alottaa puhtaalt pöydält. mut ei, en kai ole siihen valmis, vielä. Täytyy kai vaan antaa itellee aikaa tottuu tähä,vaik tuntuu,et oon antanu aikaa jo ikuisuuden. mut täytyy antaa vielä hetki. ihan pieni, ja lyhyt hetki. s;

Miks ihmiset ei voi hyväksyy toisiaa sellasina ku ne on. Miks tarvii vähätel, haukkuu,arvostel,pilkkaa ? Miks ei voi vaa antaa ol. Miks tarvii saad toine henkisesti heikkoo kuntoo,miks tarvii satuttaa ?

Lähinnä ny tarkotan syömishäiriöit, jotka o täyt helvettii, tuskaa, kipua. Kaikki luulee,et on upeet laihduttaa, kituu siin,ettei saa syödä. on muka upeet juosta ja juosta, herätä yöl tekee vatsa ja selkälihaksii, et on upeet olla iha luonnottoma laiha. Niihä mäki luuli enne. mut en enää.

Iha omast kokemuksest voin sanoo,et se oli täyttä helvettii, vaikka se tuntu sillo upeelt. Oli ihana , ku jakso juosta pitkää, ja tuns ku laihtu. Meni vaa’alle seuraavan päivän, ja näki,et helvetti, mä oon laihtunu. Näki ku gramma grammalt, kilo kilolt laihtu, kutistu, kuihtu. Se oli jotai iha käsittämättömä upeet. Mut siinä oli yks osa,mikä kaduttaa nyt, jälkeepäi, ja kaduttaa ikuisesti. se osa oli se,et näki vaan niinä vaa’an numeroina laihtumisen, eikä nähny sitä kropassaa, ja sen johdol, ei vaa osannu lopettaa. Ei osannu antaa olla. ei osannu,vaikka olis pitäny s; Siinä nää ihmiset, ja ite myös,tein nii helveti suure virhee,ettei sit saa anteeks. en an sit KOSKAAN, en IKINÄ itelleni anteeks.

Nyt, mu läheisi, mu tärkei ihmine, o samas lähtötilantees ku olin ite sillon joskus . Tilanteest, mist voi alkaa täys helvetti,mitä ei helpol pysäytet. Mä teen iha mitävaa, ettei mu pikkune joudu kokee sitä samaa tuskaa,sitä täyttä helvettiä, ettei mu pikkune seuraa mu jalajälkii. Muistan elävästi,ku tää mu kaveri yritti saad mu päähä järkee sillo,ku mu tilanteeni oli pahin, pahin maholline. Ja nyt, nyt mua pelottaa enemmän ku koskaan,et mu pikkune joutuu samaa tilanteesee. Et puolenvuoden pääst toistan niit samoi lauseit,mitä en ite uskonu puoltoistvuotsitte.

Syömishäiriöt o petollisii, nii salakavalasti tulevii,et ne o iha ylivaikeit estää. Tai toisaalt, ne o mahottomii estää. Teen kaikkeni, ettei mu elämäni naine joudu siihe tuskan kierteesee, joka tuntuu sillo uskomattoma ihanalt. Vaik laihtumine on upeeta, ja ihanaa,ni jotai rajaa ihmiset, oikeesti. Ennen ajattelin,et on kaunist,ku luut näkyy, ja ei se mitään, et melkein kaatuu ku tuulee yhtään kovempaa. mutei, eis e ole niin siistiä.

Toivon enemmän ku mitää,et mun kultani ajatukset, tunteet itestää ei mee nii pitkäl, et koht ollaa samas tilantees ku munkans joskus. Miettikää ihmiset itteenne, ja sanokaa vaik äänee et “mä oon hyvä tälläsenä, mun ei tarvi muuttua ” . se on teijä jokasen kohalla niin. Olkaa ylpeit itestänne, te ootte täydellisiä tollasina !

Se on vaa niin varma,et jos yks ihmine saa tietää,et kui heikko oon, kui haavoittuvaine oon,ni siitä tietää samatien kaikki. Ei tääl pysy mikää salas , ei hetkeekä. Sentakii onvaa parempi,ettei ykskä ihmine tiedä,et milt must tuntuu, millane ihmine mä oon oikeesti. Parast olis,ettei kukaa tietäs must tavallaa mitää, siis muuta ku pakolliset perus tiedot. Mut se ny o taas tavallaa aika mahotont.

Mut tänne kirjottamine, tää on tavallaa aika terapoivaa, tälläst, hmm, erilaist auttamist. taisiis, tää auttaa osalti mua tosi paljo, tää saa mut ajattelee aikapaljon. Mut toisaalt  tää sulkee mua viel enemmän ulkomaailmast, sulkee mut tähä omaa sisäisee juttuu. Vahventaa mun suojakilpee,mun suojamuurii. Tää saa mut uskoo,et on parempi,et nää asiat pysyy mun sydämes, mun ajatuksis, mun tunteis. Ettei muide oikeesti tarvi tietää näist mitää. ja niinhän se kai on. Parempi näin.

Koulussa ja muualla oon aina ilonen, en pysty näyttää niille sitä puolta itestäni,mikä ottaa mus vallan aina,ku mun ei tarvi esittää onnellist. Koulussa oon aina pirtee, ilonen. Autan aina muit,ja kaikki ihmettelee aina,miks pystyn olee näin ilone, näin täynnä tätä elämän positiivisuut. Voi kumpa ihmiset tietäs, et asia ei oo niin, enmä oikeesti ole sellane ;< Kumpa voisin jolleki joskus vaa näyttää,et millane ihmine mä oikeesti oon, eikä niin,et kaikki pitäs mua oikeesti ylipirteenä ja onnellisena ihmisenä.

Toisaalta, se on hyvä,et kaikki ajattelee mun olevan onnellinen. Sillon kukaan ei pysty säälii liikaa, kukaa ei pysty esittää et niit kiinnostas. Toisaalt, siihen oikeesti tottuu,et hymyilee kokoajan. siihen tottuu,et se hymy näyttää silt,et se tulis iha oikeesti suoraa sydämest. Ja hei, kai se on oikeesti niin,et KAIKKEEN tottuu. Ja mä oon tottunu nyt tähän. Enkä myönnä,et oon heikko,voimaton paska.