tarviin jotai,mist iha oikeesti pitää kii. Jotai, minkä tiedän olevan täs,mun vierel,nii hyvin ku huonoin hetkin. Frendit, ne on ja pysyy,tiedän sen. Mut ei, en mä voi kertoo sitä tunnnet, mikä mu sydämes on,niit asioit,mitä mun mieles liikkuu, ei niit voi kertoo muille. Ei niit voi jakaa tärkeimmänkä, eikä luotettavimmanka frendin kans. Ei voi.

Se on vaa niin varma,et jos yks ihmine saa tietää,et kui heikko oon, kui haavoittuvaine oon,ni siitä tietää samatien kaikki. Ei tääl pysy mikää salas , ei hetkeekä. Sentakii onvaa parempi,ettei ykskä ihmine tiedä,et milt must tuntuu, millane ihmine mä oon oikeesti. Parast olis,ettei kukaa tietäs must tavallaa mitää, siis muuta ku pakolliset perus tiedot. Mut se ny o taas tavallaa aika mahotont.

Mut tänne kirjottamine, tää on tavallaa aika terapoivaa, tälläst, hmm, erilaist auttamist. taisiis, tää auttaa osalti mua tosi paljo, tää saa mut ajattelee aikapaljon. Mut toisaalt  tää sulkee mua viel enemmän ulkomaailmast, sulkee mut tähä omaa sisäisee juttuu. Vahventaa mun suojakilpee,mun suojamuurii. Tää saa mut uskoo,et on parempi,et nää asiat pysyy mun sydämes, mun ajatuksis, mun tunteis. Ettei muide oikeesti tarvi tietää näist mitää. ja niinhän se kai on. Parempi näin.